Palkkaisinko naisen?

Viime viikolla sain haastattelupyynnön Epari-lehdeltä. Yleensä minulta kysellään Pöyröistä tai pohjalaisuudesta. Kysymykset ovat yleensä helppoja ja vastaukset ovat aina valmiina. Mutta ei tällä kertaa. Haastattelun aiheena oli tasa-arvo nykysuomessa ja kysymykset haastavia ja hyvin laadittuja.

Huomasin vastauksia miettiessäni, että olen yrittäjänä hyvin kaukana monista tasa-arvokeskustelussa nousevista epäkohdista, kuten esimerkiksi lasikatoista. Olen päässyt ylenemään ihan mukavasti, kun yhtenä päivänä päätin nimetä itseni toimitusjohtajaksi. Ajattelin, että se näyttää hienolta käyntikortissani. En ole vuosikausiin ollut tilanteissa, joissa minua olisi ollut mahdollista tytötellä. Koska teemme töitä kahdestaan Artun kanssa, minua kutsutaan töissä lähinnä rakkaaksi.

Vaikken kohtaakaan jokapäiväisessä elämässäni tasa-arvon kanssa ongelmia, yksi edessä oleva asia kuitenkin mietityttää minua sekä yrittäjän että nuoren naisen näkökulmasta. Se on työntekijöiden palkkaus. Tällä hetkellä meillä on työntekijöitä lähinnä vain messuilla ja muissa tapahtumissa. Mutta jos ja kun yritys kasvaa, voi olla, että meidän tarvitsee palkata lisää henkilökuntaa. Palkkaanko minä silloin naisen? Ihmisillä tuskin on käsitystäkään kuinka suuri vauvalasku yrittäjää odottaa, jos työntekijä tulee raskaaksi ja saa lapsen. Yrittäjänaisten laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa naisen työnantajalle noin 17 000 euroa. Summa koostuu suurimmilta osin palkka- ja lomarahoista, raskauden aikaisista poissaoloista sekä sairaan lapsen hoitokuluista.

Lapsihan on aina ihana ja iloinen asia, josta pitäisi kaikkien pystyä olemaan onnellisia. Ja varmasti työnantajat aina ovatkin onnellisia työntekijänsä puolesta tällaisen uutisen kuullessaan. Oma pärjääminen saattaa kuitenkin aiheuttaa pelonsekaisia tunteita. Miten esimerkiksi minä pienyrittäjänä pystyisin maksamaan tuon summan ilman, että yritykseni olemassaolo, tai ainakin kasvu, vaarantuu? Entä jos iloisia vauvauutisia tulee kahdelta työntekijältä samaan aikaan. Se on varmasti monille naisvaltaisten alojen yrittäjille tuttua. Ja ajatellaan asiaa vielä toiselta kantilta. Miltä työntekijästä tuntuu kertoa työnantajalleen jäävänsä äitiyslomalle, jos hän tietää, että yrittäjä mahdollisesti joutuu tästä taloudellisiin vaikeuksiin. Lapset ovat yhteiskunnan yhteinen voimavara, joten miksei kannettaisi niistä vastuuta myös yhdessä.

Jos haluamme, että naiset pääsevät etenemään urillaan ja pystyvät kilpailemaan työpaikoista siinä missä miehetkin, on perhevapaakustannukset tasattava. Ihmettelen miksei niin ole tehty jo aikaa sitten. Moni ystäväni on lykännyt lasten hankkimista sopivamman ajankohdan toivossa. Jos nuoret naiset tulisivat helpommin palkatuiksi ja pääsisivät aikaisemmin käsiksi oman uransa rakentamiseen, ehkä lapsiakin hankittaisiin nuorempana. Tällä hetkellä ensisynnyttäjän keski-ikä on jo noin 29 vuotta.

Toivoisin, että moni nuori nainen ryhtyisi yrittäjäksi ja palkkaisi työntekijäkseen muita nuoria naisia. Ja miksei myös miehiä. Pääasia olisi, että valintaan vaikuttaisi ainoastaan pätevyys, eikä mikään muu seikka.

Lisää tietoa asiasta löydät Suomen Yrittäjänaisten sivuilta: www.yrittajanaiset.fi

Eparin sivut löydät osoitteesta: www.epari.fi Sieltä uusimmasta digilehdestä löydät haastattelun.

-Liisa