Tavallisen epätavallinen päivä

Aika usein päädyn ihmettelemään tätä omaa työtäni. Työpäivät ovat mitä erikoisimpia. Tänään heräsin taas viideltä tyttäremme kanssa ja kun aamutoimet oli hoidettu, aloin tekemään omia hommiani. Yleensä olen aikaisten heräämisten seurauksena sen verran jumissa, että lähinnä kykenen istumaan olkkarin lattialla viltin alla ja kirjoittamaan käsikirjoituksia, blogia tai suunnittelemaan markkinointia. Jos olo on hyvä ja tytär viihtyy yksin, aloitan piirtämisen. Perheen miesväki herää puoli kahdeksalta ja lähtevät lähes suoraan kohti päiväkotia. Sitten kun Arttu palaa, on tytär jo ensimmäisillä päiväunilla, ja voimme aloittaa työt. Tänään ensimmäisenä työlistalla oli miettiä mitä noloa Make Yli-Sakialle on tapahtunut lapsuudessa.

Pöyrööt-näytelmä on edennyt siihen vaiheeseen, että käsikirjoittaja hioo vielä muutamia kohtauksia ja me pääsemme ideoimaan joitakin yksityiskohtia. Yksi niistä on Maken lapsuusmuisto. Tuntuu epätodelliselta istua Artun kanssa työpalaverissa ja keksiä mitä kaikkea hassua Makelle olisi voinut tapahtua lapsena. Naurettiin aivan kippurassa kun mietittiin mitä kaikkea meidän Make on voinut lapsena toilailla. Nämä sarjakuvahahmot ovat meille niin todellisia, ettei aina muista että kyse on täysin fiktiivisestä hahmosta. Tämä näytelmän kirjoittaminen on avannut meille laajemman katsantokannan koko sarjakuvaa kohtaan. Mieleen tulee kysymyksiä kuten onko Makella sisaruksia, entä Jussilla, miksi Make asuu kahdestaan äitinsä kanssa, missä Maken isä on ja löytääkö Make joskus tulevaisuudessa rakkauden.

Tulee muuten olemaan hauskaa seurata lähipiirimme ihmisten ilmeitä näytelmän ensi-illassa. Aika moni heistä on vuosien varrella sanomisillaan tai tekemisillään päätynyt sarjakuvaan. Paras inspiraation lähde on oikeat ihmiset ja arkiset tapahtumat.

-Liisa