Sarjakuvan matka luonnoksesta lehteen

Olen piirtänyt Pöyrööt-sarjakuvaa nyt neljän vuoden ajan. Hyppäsin sarjakuva-alalle täysin ilman kokemusta. Oli vain into piirtää ja meidän kahden mielestä hauskat jutut. Vieläkään minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten muut alan ihmiset työskentelevät. En siis ole paras jakamaan käytännön neuvoja sarjakuvien piirtämisestä, mutta ajattelin kertoa teille miten Pöyrööt-sarjakuva syntyy alun luonnoksesta siihen pisteeseen, että se on luettavissa lehdestä. Tähän voisin myös sanoa, että Pöyrööt-sarjakuvan toisella piirtäjällä on aivan eri tapa työskennellä kuin minulla. Tiia on toiminut apunani nyt reilun kahden vuoden ajan eikä edes Arttu erota kumpi meistä on piirtänyt minkäkin sarjakuvan. Itse kyllä erotan ja välillä hävettää, kun Tiia piirtää minua paremmin ja tekee työt vielä tosi nopeasti!

Alussa tein sarjakuvia tietokoneella, mutta parista eri syystä päädyin piirtämään enemmän käsin. Olin niin tottunut käyttämään hiirtä, että piirsin mieluiten sillä. Se taas hajotti ranteeni ja se ärtyi tasaisin väliajoin välillä pahastikin. Ja toisaalta minua ärsytti, kun sarjakuvista ei jäänyt originaaleja ollenkaan. Aloin siis noin vuosi sitten piirtämään sarjakuvat suoraan A3-kokoiselle paperille. Olin sitä ennen piirtänyt sarjakuvia käsin alusta loppuun saakka ainoastaan piirustusnäytöksissä.

Pöyrööt-sarjakuvan tekeminen alkaa siitä, että luen käsikirjoituksen, jonka Arttu on kirjoittanut käsikirjoitusvihkoon. Kuvaa selventämään on tehty tikku-ukkoja. Tikku-ukot ovat olleet jo pitkään tarpeettomia, mutten kerro sitä Artulle, koska ne ovat sympaattisen näköisiä vihon sivuilla ja niistä tulee aina hyvä mieli. :) Sitten aloitan luonnostelun lyijykynällä. On hyvin helppoa tietää miten mikäkin hahmo eri tilanteisiin reagoi. Olen piirtänyt yli 1000 Pöyrööt-sarjakuvaa, joten mielikuva tilanteesta ja miljööstä syntyy nopeasti. Pöyröissä on hyvin vähän liikettä ja joskus jopa harmittaa, kun kuvat jäävät niin yksinkertaisiksi. Syynä tähän on ensinnäkin sarjakuvan perusideana oleva Jussin ja Maken pellonreunassa tapahtuva verkkainen keskustelu. Olemme halunneet, että tilanne on juuri niin pysähtynyt, kuin voi kuvitella maaseudulla kylänraitilla olevan. Toinen syy on se, että piirtäjä ja käsikirjoittaja ovat kaksi eri henkilöä. Arttu kirjoittaa sarjakuvat nojaamaan vahvasti tekstiin. Hän itse sanoo, ettei pysty näkemään tekstiä valmiina kuvana, joten kuvalla kertomiselle ei jää tilaa. Tiia tosin on todella hyvä piirtämään taustoja, joten jos sarjakuvissa on jotain hienoja miljöitä, ne on hänen tekemiään.

Luonnostelun jälkeen piirretään tussilla. Silloin ei saa miettiä, että piirroksesta jää originaali jäljelle tai muuten alkaa käsi tärisemään! Tussien valinta on erittäin tärkeää, jotta viiva miellyttää minun liiankin tarkkaa silmää. Tiedän, ettei sitä kukaan muu huomaa, mutta minulla itselläni on päähänpinttymä täydellisestä kynänjäljestä. Suosikkikynäni terän malli muuttui hiljattain ja se sai aikaan pienen kriisin. Minulla on väärä kynäote, joten se asettaa lisävaatimuksia kynän ominaisuuksille. Opin piirtämään tosi pienenä ja piirsin niin paljon itse oppimallani tekniikalla, että väärä kynäote jäi pysyväksi tavaksi. Sitä ei enää saatu korjattua siinä vaiheessa, kun ekaluokan opettajani viimein huomasi tapani. Lyhyesti selitettynä, yleensä ihmisillä kirjoittaessa ja piirtäessä kynä lepää keskisormen päällä ja minulla taas nimettömän. Ei siis mikään suuri virhe.

Valmiin A3-kokoisen piirroksen skannaan ja viimeistelen Photoshopissa. Viimeistelyllä tarkoitan tekstien lisäämistä sekä värittämistä ja muuttamista lehden vaatimaan muotoon. Eri lehdillä on eri toiveita ja sen lisäksi Pöyröitä julkaistaan lehdissä sekä mustavalkoisena että värillisenä. Aluksi hankalinta oli ilman graafista koulutusta ymmärtää, miten kuva pitää muokata ja missä muodossa toimittaa. Ilkan kohdalla kävin ihan lehden taitossa kyselemässä neuvoja, jotta kuva olisi varmasti oikeanlainen painettavaksi. Sarjakuvan värittäminen ei vaadi ajatustyötä, joten katson aina samalla netti tv:tä. Olen ihan koukussa Kauniisiin ja Rohkeisiin, jota olen katsonut jo lapsesta saakka. :D Tuossa meidän pöytäkoneessa on 24 tuuman näyttö ja siihen saa sopivasti aseteltua näkymään sekä Jussi Pöyröön että Brooke Logan-Forrester-Forrester-Chambers-Forrester-Jones-Forrester-Marone-Forrester-Forresterin.

Aika moni kyselee yhden sarjakuvan tekemiseen menevää aikaa. Kun aloitin, tein yhtä sarjakuvaa jopa kolme tuntia. Nykyään piirtustusnäytöksissä piirrän tarvittaessa 20 minuutissa. Tosin siellä kuvaa ei siirretä koneelle. Ehkä voisi sanoa, että mukavan rauhallisella tahdilla yhden sarjakuvan tekemiseen menee noin tunti. Sarjakuvat julkaistaan Ilkassa ja Pohjalaisessa todella nopealla tahdilla niiden valmistumisesta. Tämä siitä syystä, että meidän olisi mahdollista tarttua ajankohtaisiin aiheisiin. Esimerkiksi maanantaisin piirrän sarjakuvan, joka ilmestyy keskiviikon lehdessä.

Blogin Facebook-sivuilla on käynnissä arvonta, jossa palkintona on 100 euron arvoinen lahjakortti Pöyrööt-verkkokauppaan. Tykkäämällä sivusta olet mukana arvonnassa. Arvonta suoritetaan perjantaina 15.1.

www.facebook.com/aisapiirratsarjakuvaa

Mukavaa viikonloppua! :)

-Liisa