Mitäs Pöyrööt?

Edellisessä kirjoituksessani kerroin mitä minulle kuuluu. Seuraavaksi voisin kertoa mitä Pöyröille kuuluu. Tiedän, että aika monia tätä blogia lukevia kiinnostaa juuri meidän sarjakuva ja asiat sen takana. Jännä juttu, että tämän tuulisen vuoden aikana Pöyrööt on ollut nimenomaan se, joka aina vaan jaksaa porskuttaa myötätuulessa. Arvostukseni tätä brändiä kohtaan on vain kasvanut kun olen tajunnut, että vaikka kuinka muut asiat ottaisivat pannuun, niin Pöyröiden pariin on aina kiva palata. Sarjakuvaa on alettu aikoinaan tekemään, jotta saisimme ihmisille hyvää mieltä. Niin se vain tuo hyvää mieltä myös meille sarjakuvan tekijöille.

Viime kevät oli Pöyröille huikea, kun sarjakuvastamme kertova näytelmä oli Seinäjoen Kaupunginteatterin ohjelmistossa. Se oli myös henkilökohtaisesti tähänastisen työuran hienoin jakso. Hetki meni sulatellessa sitä hienoa kevättä. Olimme ensin ajatelleet että pitäisimme välivuoden Pöyrööt-kirjan julkaisemisesta. Päätimme kuitenkin melko nopealla aikataululla lyödä uuden kirjan kasaan ja julkaista sen Helsingin Kirjamessuilla. Meidän ensimmäinen kirja tehtiin kuusi vuotta sitten kymmenessä päivässä. Ihan samaan emme yltäneet, mutta taitaa silti mennä nopeudessa toiselle sijalle tämä kirja. Sarjakuvathan ovat aina jo valmiina, sillä niitä on julkaistu vuoden mittaan lehdissä. Onneksi teimme kahdeksannen Pöyrööt-kirjan jo tänä vuonna, sillä siitä tuli tosi hyvä ja myynti on käynnistynyt mukavaan malliin.

Olen saanut paaaaljon lisää työaikaa kun lapset aloittivat päiväkodin. Tai no, yhteensä kuusi tuntia päivässä. :D Mutta se tuntuu paljolta, kun saa tehdä töitä rauhassa. Olen oikeastaan pistänyt koko Pöyrööt-konseptin uuteen uskoon ja ensi vuonna aloitamme toteuttamaan uudistusta. Ensi vuonna lähtee myös meidän Japani-projektimme kunnolla käyntiin. Nyt näkyviä uudistuksia on vasta Jussi Pöyröölle ja Make Yli-Sakialle kasvaneet kulmakarvat. Pieniä asioita, mutta oi miten suuria itse piirtäjälle. Hahmot saivat kulmakarvat, jotta kuvista saa jatkossa tehtyä entistä ilmeikkäämpiä . Pöyröitä piirtää edelleen kollegani Tiia, joka on tehnyt lähes kaikki lehtisarjakuvat jo muutaman vuoden ajan. Se että piirtämistaakkaa on jaettu, antaa minulle paljon lisäaikaa miettiä tämän brändin suuntaa. Olen tajunnut, että meidän pitää rohkeasti uudistaa koko konseptia, jotta sillä on voimaa kasvaa tulevaisuudessa. Pientä näperrystä ei kannata edes lähteä viemään ulkomaille. Nyt on siis oma kynäni sauhunnut piirtämisen sijaan liiketoimintasuunnitelman parissa. Olen tajunnut, että suurin vahvuuteni on lievä suuruudenhulluuteni ja se voi juuri olla se avain Pöyröiden kasvulle. Sarjakuva ei tule suuremmin muuttumaan, mutta kaikki muu sen ympärillä rakennetaan niin, että se tukee ydintä. Pohjalaisuuden korostaminen ei siis ainakaan tule vähenemään.