Tänään on naistenpäivä

Vietän naistenpäivää kotona kahdestaan lapsen kanssa. Arttu on työreissussa Pohjanmaalla. Viime vuonna vietimme naistenpäivää kolmestaan sairaalassa, kun vauva oli alle vuorokauden ikäinen. Silloin kaikille naisille oli jaettu punaiset ruusut sairaalapöydille. Minua kohdeltiin silkkihansikkain ja tuoreelle äidille tuotiin kaikki mitä vain toivoi. Mitään ei tarvinnut tehdä itse.

Tänään taas olen saanut tehdä kaiken itse. Yöllä herätyksiä kertyi jälleen viidestä kymmeneen. Seitsemältä pikkuinen tapansa mukaan viimein kömpi ylös. Sen jälkeen päivä onkin kulunut ruokaa laittaen, leikkien, pottaillen, leikkien ja ruokaa laittaen. Vuoden vanhan vilkkaan naperon hoitaminen käy työstä. Nyt kun lapsi on kasvanut, hän on kyllä tosi hauskaa seuraa. Hän vitsailee ja ehdottaa leikkejä. Aikamoinen humoristi hänestä taitaa olla kasvamassa. Nyt kun hän nukkuu, kirjoitan kovalla vauhdilla tätä tekstiä, jotta ehtisin vielä laittaa tiskit ennen kuin alkaa taas sama rumba.

Tässä yksin arkea pyörittäessä olen vasta tajunnut, etten ole lapsen kanssa kahdestaan juuri koskaan. On tosi helppoa vuorotella lastenhoidon kanssa, kun kotona on kaksi aikuista. Pääsee vessaan ja suihkuun koska haluaa. Kyllä se mies taitaa tosiaankin tehdä paljon asioita kodin ja meidän hyväksi. Kolmestaan leikitkin ovat paljon hauskempia.

Omistan siis tämän kirjoituksen Artulle, jota haluan kiittää siitä, että hän on aina läsnä ja hoitaa ihan kaikesta puolet. Sekä lapsenhoidosta, kodista että työstäkin. Hyvä mies mahdollistaa sen, että minulla on joskus aikaa itselleni ja voin olla ihan vain nainen enkä pelkästään äiti tai kodinhoitaja.

Hyvää naistenpäivää kaikille! <3