Jouluviikon kuulumiset

Nyt eletään vuoden parasta viikkoa. Lapsuudesta saakka tämä on ollut se kaikkein kivoin viikko, koska se alkaa jouluaatolla ja päättyy tähän uudenvuodenaattoon. Tai kotkalaisena täytyy kyllä sanoa että vahva kilpailija on myös se viikko jolloin vietetään Meripäiviä. Arttu aina nauraa kuinka ne neljä päivää ovat niin tärkeät meille kotkalaisille.

Vietimme jouluaattoa perinteisesti vanhempieni luona. Vauhti oli hurjaa kun paikalla oli meidän lasten kaikki serkut. Joulupukkia ei kukaan pelännyt, vaan innoissaan kaikki pienet olivat auttamassa lahjojen jakamisessa. Minulla joulu meni vähän laihemmilla eväillä muiden vetäessä kaksin käsin joululaatikoita ja suklaata. Vauva on alkanut oireilla eri ruoka-aineista ja on ilmeisesti vähintään yhtä herkkävatsainen kuin esikoinen. Viikon itkeskelyn jälkeen tilanne on tällä hetkellä jälleen melko hyvä. Vauva ei itke enää öisin vaan nukkuu parin tunnin pätkissä. Se tosin vaatii sen etten syö maitotuotteita, kananmunaa enkä kalaa. Selvittely on vielä kesken, joten tällä hetkellä syön melko niukasti ja lisään yhden ruoka-aineen kerrallaan omaan ruokavaliooni. Tämä on kyllä ihan tuttua hommaa edellisestä vauva-ajasta, mutta olin jo ehtinyt toivoa, ettei tähän olisi tarvinnut ryhtyä toisen lapsen kohdalla. Toivoisin kyllä paria tuntia pidempiä unijaksoja, mutta pääasia ettei tarvitse öisin kantaa itkevää lasta.

Tällä kertaa olen pystynyt hoitamaan yöt yksin ilman Artun apua. Sitä olinkin toivonut, vaikka Artulle tuntuukin olevan vaikeaa olla auttamatta kun tietää millaista hommaa se itkevän lapsen kantelu öisin on. Viimeksi jaksoin pari kuukautta ennen kuin oli pakko alkaa jakamaan yövuoroja ja syöttää vauvaa pullosta. Sitä maidon pumppaamista ja pullojen keittelyä en kyllä halua alkaa tekemään. Nyt on kiva kun Arttu on pirteä ja jaksaa touhuta esikoisen kanssa päivisin. He siis nukkuvat kahdestaan ja me kaksi, minä ja vauva, ”nukumme” eri huoneessa.

Olisin halunnut kuvata blogia varten kaikkia ihania kuvia meidän joulusta, mutten yksinkertaisesti jaksanut edes nostaa painavaa järkkäriä. Olen siis ennemmin keskittänyt kaiken energiani asioihin, joista tulee erityisen hyvä mieli. Olemme leikkineet koko perhe esikoisen saamilla joululahjoilla. Mieli on onneksi ollutkin väsymyksestä huolimatta hyvä etenkin nyt, kun vauvalla on kivut vähän helpottaneet. Näistä lapsista saa kyllä koko ajan niin paljon iloa. Tuntuu että toisen lapsen synnyttyä olen ollut tuplasti onnellisempi. Jotenkin tätä väsymystäkin osaa sietää, kun tietää miten nopeasti ensimmäinen vuosi oikeasti menee.

Nyt siis kohti uutta vuotta, joka varmasti tarjoaa ihanaa perhe-elämää ja mielenkiintoisia haasteita työelämässä. Ja ehkä jopa sitä unta.

-Liisa

Edit: Nyt täällä väitellään Artun kanssa siitä mikä on jouluviikko. Artun mielestä se on viikko ennen joulua ja minun mielestä siihen sisältyy jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä jne. Toisaalta puhun kyllä myös joulua edeltävästä viikosta jouluviikkona…hmmm…no pysyn kannassani!