Juhannus ja muutamia uutisia

Juhannuksen kunniaksi päätin pitkästä aikaa kirjata itseni nettisivuilleni ja kirjoittaa blogia. Blogin kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle parista eri syystä. Ensimmäisen syyn voittekin nähdä näistä juhannusviikonlopun kuvista. Meille on tosiaan tulossa loppusyksystä uusi pieni perheenjäsen. Olen viimeiset kuukaudet jättänyt kaiken ylimääräisen ihan minimiin ja keskittynyt lepäämiseen. Kärsinkin edellisestä raskaudesta poiketen pahoinvoinnista pari kuukautta, eikä tietokoneen avaaminen tullut mieleenikään. Sen jälkeen kun huonovointisuus oli selätetty, teimme meidän kuudennen kirjan. Kirja on nyt painossa ja se julkaistaan Seinäjoen Asuntomessuilla.

Sisaruksille tulee ikäeroa vuosi ja noin kahdeksan kuukautta. Tuntuu että siitä on vasta ihan pieni hetki, kun edellisen kerran elettiin näitä jännittäviä aikoja. Eikä siitä kauaa olekaan. Tuleva isoveli kasvaa kovaa vauhtia, eikä enää sulaudu vauvakategoriaan millään mittareilla mitattuna. Vastasyntynyt saa varmasti hänet näyttämään vielä isommalta. Olemme valtavan onnellisia uudesta tulokkaasta, joka jollain tapaa tekee meidän perheestä kokonaisen ja tasapainottaa voimasuhteita. Olemme olleet niin tiivis kolmikko, että joskus on tuntunut julmalta jättää yksi pois esimerkiksi risteilyltä tai konserttimatkalta. Monesti olemme myös harmitelleet tyhjää leikkipuistoa, kun kavereita ei ole näkynyt missään. Toivon mukaan lapsista tulee hyviä ystäviä ja mukava leikkikaveri on aina lähellä.

Monet ovat ihmetelleet, kuinka jaksamme niin rankan vuoden jälkeen lähteä taas siihen vauvavuoden rumbaan mukaan. Tosiaan meidän vuosi oli äärimmäisen rankka valvomisineen ja vieläkään emme ole päässeet nukkumaan kuin kaksi kokonaista yötä ilman herätyksiä. Tällä hetkellä heräämme kahdesti yössä ja poikamme nukkuu koko vuorokauden aikana vain 12 tuntia päiväunet mukaan luettuna. Hän ei vain ilmeisesti tarvitse unta, koska jaksaa paahtaa täysillä aamusta iltaan ilman ongelmia. Olen aina toivonut, että lapsillani olisi lyhyt ikäero, ja Artulla oli samat ajatukset. Tuntuu myös helpommalta mennä yhdellä rysäyksellä koko tämä sumuinen pienlapsiaika läpi. Meillä kuitenkin on vielä aika paljon voimavaroja jäljellä, koska hoidamme poikaa, kotia ja firmaa tasapuolisesti molemmat. Esikoisen hoitaminenkin helpottuu koko ajan.

Meidän juhannus oli melko rauhallinen ja koostui hyvästä ruuasta sekä pojalle erityisen mieleisistä asioista. Hän pääsi uimaan, pelaamaan jalkapalloa ja leikkimään kavereiden kanssa. Kävimme myös katsomassa poneja, mutta ne eivät ilmeisesti olleet riittävän vauhdikkaita, jotta mielenkiinto olisi pysynyt yllä kovin pitkään. Rauhallisesta lapsestamme on kasvanut vauhdikas riiviö. Poika esimerkiksi vietti noin puolet viikonlopusta pää alaspäin. Se on tällä hetkellä maailman hauskin juttu ja hän vaatii meitä vähän väliä roikottamaan häntä jaloista. Niin ja olihan viikonlopussa paljon Artullekin mieleisiä asioita, kun jalkapallopelit jatkuivat taas muutaman päivän tauon jälkeen.

Lopuksi toivotan hyvää kesän jatkoa kaikille! Hyvää lomaa kaikille lomalaisille ja hyvää töihin paluuta kaikille niille, jotka aloittavat taas arkisen aherruksen.

-Liisa