Elämäni parhaat kahdeksan vuotta

Tänään meillä on parisuhteen vuosipäivä. Niinä vuosina, kun olimme vielä kahdestaan, keksimme aina kaikkea kivaa tekemistä tälle päivälle. Niistä hetkistä on paljon hyviä muistoja, joita on kiva pyöritellä mielessä vielä vuosienkin jälkeen. Ennen hääpäivää tämä päivä oli parisuhteessa vuoden tärkein päivä. Ja saattaa se olla sitä vieläkin. Tämä on kuitenkin päivä, jolloin yhteinen matka oikeasti alkoi. Valitsin tähän kuvitukseksi kuvia meidän kihlajaisista, jotka nekin vietettiin aikoinaan heinäkuussa.

Minulla ei ole mitään muistikuvaa mitä teimme viime vuonna. Varmaan kuljimme pään sisäisessä sumussa lastenvaunuja lykkien pitkin lähikatuja. Tänä vuonna suunnitelmat eivät ole yhtään sen hohdokkaammat. Tajusin, että varasin varsin piikkikammoiselle miehelleni juuri tälle päivälle rokotusajan ja sovin lastenhoidosta äitini kanssa, jotta voimme siivota koko päivän. Ei ehkä mikään paras suoritus. Onneksi parisuhteen perusta on jo aikaa sitten rakennettu ja kumpikin malttaa odottaa niitä aikoja, kun ehdimme olemaan taas me.

Olemme muuttamassa maanantaina reiluksi kuukaudeksi Seinäjoelle ja täällä tosiaan riittää arkista aherrusta ennen sitä! Meillä on Seinäjoen Asuntomessuilla myyntipaikka ja valmisteluja on paljon. Kotikin pitää saada sellaiseen kuntoon, että on kiva tulla taas elokuussa takaisin. Ja tietysti pakkaaminen pitää hoitaa. Onneksi olemme nykyisin tehokkaampia kuin koskaan. Ehkä siinä pyykkien viikkaamisen ja pölyjen pyyhkimisen välissä ehtii huomioimaan toista edes vähän enemmän kuin normaalisti.

Arttu on ollut muutaman päivän Seinäjoella ja tuli viime yönä kotiin. Aamulla pöydällä odotti ruusuja. Meillä meni ihan hyvin pojan kanssa kahdestaan muutama päivä, mutta onhan täällä aina vähän vaisumpaa kun Arttu on pois. Aina on jotenkin odottava tunnelma, kun kaikki ei ole paikalla. Meillä on pojan kanssa samanlaiset luonteet eikä kumpikaan halua antaa periksi. Arttu keventää tunnelmaa kertomalla typeriä vitsejä joka väliin. Osaan jo ennakkoon arvata mitä Arttu milloinkin sanoo. Se on samaan aikaan ärsyttävää, mutta myös aika herttaista, että tuntee toisen niin hyvin. Voisin lyödä vaikka vetoa, että rokottava terveydenhoitaja saa Artun suusta kuulla kuinka piikitys ei haittaa, koska hänellä on itselläänkin niin piikittelevä vaimo.

Ihanan arkisen rakkauden täyteistä päivää kaikille! <3

-Liisa