Hyvinvointihaaste: Pystyn taas juosta!

Nyt kannattaa varoa lenkkipoluilla, sillä vastaan saattaa kiitää hyvinkin harvinainen näky. Nimittäin minä juoksemassa. Minulla on ollut ongelmia juoksemisen kanssa oikeastaan koko elämäni ajan. Olen nuorena juossut paljon jalkapohjakivuista huolimatta. Varmaankin kevyt rakenteeni on nuorempana antanut virheasentoja jonkin verran anteeksi. Minulla on luonnostaan lättäjalat. Ulkonäöllisesti ne eivät mielestäni näytä pahoilta, mutta ongelmia ne aiheuttavat. Lasten saamisen myötä sain jalkapohjakipujen lisäksi kiusakseni myös polvikivut. Ne oli jopa niin pahat, että minulla epäiltiin reumaa. Olen käynyt fysioterapiassa jo kymmenen vuotta sitten, mutta silloin opin lähinnä huijaamaan. Fysioterapeutti ihmetteli, kun olin saanut kotijumppaohjeilla korjattua lättäjalkani jo kahdessa viikossa. Oikeasti olin oppinut pitämään painon jalan ulkosyrjällä.

Viime vuoden Hyvinvointihaasteeseeni kuului kolme fysioterapiakäyntiä. Kävin siis toukokuussa kolmesti tapaamassa Suvi Huhtasta ja pääsin testaamaan fysioterapian uusia apuvälineitä sekä metodeja. Metodit olivat tosiaan kehittyneet, sillä tällä kertaa en pystynyt huijaamaan. Kävelin ja juoksin juoksumatolla, jossa samalla kuvattiin jalkani. Pääsin itse tietokoneelta näkemään, missä asennossa lantioni, polveni ja nilkkani ovat, kun liikun eri nopeuksissa. Sen lisäksi seisoin läpinäkyvällä tasolla, jonka alla olevasta peilistä näin, mitkä kohdat jalkapohjistani yleensä koskettavat maata kun seison. Suurimman ahaa-elämyksen sain, kun Suvi kertoi, että minulla irtautuu kävellessä lattiasta viimeisenä pienimmät varpaat. Oikeasti  jalan isoimpien varpaiden pitäisi olla ne viimeiset, jotka maasta nousevat. Viime kesänä aloitin juoksemisen ja keskityin tähän asiaan mielessäni. Mietin missä asennossa lantioni ja polveni on juostessani ja keskityin siihen miten astun jalallani. Juoksin kuusi kilometriä ja kaikki kivut olivat poissa. Ainoastaan keuhkot huusi hoosiannaa.

Se, että näin itse tietokoneen näytöltä miltä liikkumiseni näyttää, oli ratkaisevaa. Sen lisäksi sain myös kotijumppaohjeet, joita olen noudattanut säännöllisesti. Niillä jalat ovat vahvistuneet ja olen saanut käyttööni lihaksia, joita en tiennyt jaloissa edes olevan. Myös lapsia on kovasti naurattanut äidin hassut jalkaliikkeet.

Suosittelen koko sydämestäni Suvi Huhtasta Aktiivi fysioterapiasta Seinäjoelta! En voi kyllin kiittää, että olen saanut häneltä liikunnan iloa ja sitä kautta terveyttä lisää. Olen oikeastaan viime toukokuusta asti ollut varuillani, sillä en ole uskonut että jalkojeni virheasento olisi korjaantunut. Nyt aikaa on kulunut niin paljon ja sitä myötä myös juoksukilometrejä, että pakkohan se on uskoa. Taitaa siis olla niin, että tilanne on pysyvä, kunhan vain jaksan jatkossakin jumpata. Ihanaa jatkaa kohti kevättä, kun juoksukelit sen kuin paranevat.

Hyvää ja aurinkoista keskiviikkoa teille kaikille!

-Liisa