skip to Main Content
Seuraava Askel

Seuraava askel

Olemme olleet täällä Seinäjoen kodissa nyt muutaman viikon ajan ja se on tehnyt ihmeitä koko perheelle. Meidän tytär, joka aina ennen heräsi viideltä, on alkanut Pohjanmaalla nukkua jopa kahdeksaan! Sumuverho on nostettu silmien edestä pois ja pystyn näkemään taas selkeästi. Eikä ihme, yli 20 tuntia lisäunta viikossa on todella paljon! Tuntuu että tämä muutos on tapahtunut aivan kreivin aikaan. Pöyrööt-näytelmä saa ensi-iltansa ensi kuun alussa ja juuri sovimme kaksi reissua Japaniin kirjamessuille. Toinen syksyllä ja toinen ensi vuoden alussa. Kesällä taas on edessä iso rutistus kun Lauri Salovaaran Miljonääriksi 500 päivässä -projekti tulee maaliin ja meidän kustantama kirja julkaistaan. Tämä vuosi ei todellakaan ole muistiongelmaisten ja puklunhajuisten äitien aikaa. Pöyrööt ottaa koko ajan uusia askelia ja nyt minun on tehtävä samoin, jotta pysyn mukana.

Olen usein kirjoittanut väsymyksestäni ja taas hetken päästä siitä, kuinka vaikuttaa siltä että helpottaa. Ja sitten ei kuitenkaan ole helpottanut vaan tilanne on mennyt jopa pahemmaksi. Nyt kuitenkin parin kuukauden sisään ovat työt sopivasti vähentyneet ja samaan aikaan vauva on muuttunut omatoimiseksi taaperoksi. Näen taas pitkästä aikaa tunnelin päässä valoa ja uskon että NYT se elämä oikeasti alkaa asettua uomiinsa. Olen ollut tosi pitkään kotona hoitamassa lapsia ja jäänyt pois kaikista tapahtumista. Se jos mikä syö itseluottamusta ja kynnys nousta esimerkiksi Japanin kirjamessujen lavalle kasvaa koko ajan mitä enemmän tänne kotiin poteroituu.

Haluan siis alkaa huolehtimaan myös itsestäni ja tehdä jonkinlaisen elämäntapamuutoksen. Ei todellakaan mitään elämän täysremonttia vaan enemmänkin haluan lisätä elämääni sellaisia asioita joita siihen ennen lapsia kuului. Tosin melko kevyellä ja itselle armollisella tavalla. Tämä korttitalo pitää kasata pieni pala kerrallaan. On tämä yrittäjyyden ja äitiyden yhdistäminen ollut kyllä sellaista touhua että oksat pois! En olisi koskaan uskonut. Hyvin tässä on kyllä kulissit pystyssä pysyneetkin, vaikka välillä tuntuu että ne voisi melko kevyellä puhalluksella kaataa kumoon.

Olen varmaan jo jotenkin tottunut siihen, että koko ajan on fyysisesti paha olla. En ole oikeasti harrastanut liikuntaa kolmeen vuoteen. Hyötyliikuntaakaan en harrasta, koska teen  fyysisesti erittäin kevyttä työtä kotona. Olen täysin vieras omassa kropassani kahden lapsen jälkeen. En oikeastaan edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Ja jos ollaan ihan rehellisiä niin en pidä liikkumisesta. Saan siitä vain huonon olon johtuen varmaankin surkeasta kunnostani. Liikunta on hyvin kaukana arkirutiineistani, vaikka joskus muinoin se on ollut iso osa elämääni.

Toinen vähän erilainen hyvinvointiongelmani liittyy kauneusrutiineihini. Ihonhoitoni on aivan retuperällä ja kampaajalla olen käynyt viimeksi viisi vuotta sitten. Kauneudenhoidon rutiineistani voit lukea tästä tekstistä, jonka kirjoitin viime keväänä. Siinä uhosin että teen muutoksen, muttei sitä ole tapahtunut. Olen jostain kumman syystä jättänyt pois kaiken sellaisen mistä tulisi hyvä olo. Tiedostan että tarvitsen ammattilaisten apua että saan otettua itseäni niskasta kiinni sekä liikunnan että koko hyvinvoinnin suhteen. Tiedättekö sen tunteen kun haluaisi tehdä muutoksen, muttei saa aikaiseksi? Siihen tarvitaan joku taho joka laittaa muutoksen alulle. Otinkin jo ensimmäisen askeleen ja pyysin apuun sellaisen todellisen tehotiimin, jonka avulla uskon että saan elämääni aivan uuden suunnan. Huomenna kerron lisää projektista, josta olen niiiiiiiin innoissani!

Hyvää ja energistä viikon jatkoa!

-Liisa

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Share on LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top