skip to Main Content
Me Too!

Me too!

Sosiaalisessa mediassa on levinnyt Me too-kampanja, jossa seksuaalista häirintää kokeneet naiset niin Suomesta kuin ulkomailtakin tuovat kokemuksiaan esiin. Kampanjan ideana on näyttää kuinka yleistä eri tasoinen seksuaalinen häirintä on. Seksuaalinen häirintä on niin yleistä, että kaikki naiset eivät edes tunnista sitä. Se sekoitetaan kehumiseen tai härskiin huumoriin. Kampanjan myötä olen alkanut miettiä omia kokemuksiani. Vuosien varrella on tullut kohdattua kaikenlaista, mutta räikein tapaus on kuitenkin sattunut kaksitoista vuotta sitten kun olin 19-vuotias.

Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja päässyt töihin siivousalan yritykseen. Tein töitä toisen samanikäisen tytön kanssa ja meidän töihin kuului pestä ikkunat erään valtakunnallisen energia-alan yhtiön toimitiloista. Ikkunoiden pesu oli hankalaa hommaa ja jouduimme kiipeämään kyykkimään pöytien päälle, jotta ylsimme ikkunoihin. Jossain vaiheessa yrityksen työntekijät saapuivat samaan tilaan pitämään taukoa. Hetken päästä alkoi naureskelu ja sitten alkoi kuulua kommentteja kuten ”Siinähän on ihan kuin lihat tiskillä” ja ”taitaa olla alennusmyynnit”. En sanonut mitään naureskelulle ja tein työt loppuun, vaikka päässäni kiehui. Olen ollut aina huono kestämään minkäänlaista vääryyttä ja kun pääsin työpäivän jälkeen kotiin saakka, olin päättänyt että asia ei voi jäädä tähän.

Ensin soitin äidilleni töihin ja kysyin millaisella tittelillä varustettu ihminen yleensä yrityksissä vastaa työntekijöistä. Sitten soitin energia-alan yrityksen puhelinvaihteeseen ja pyysin saada puhua henkilöstöpäällikön kanssa. Kun henkilöstöpäällikkö vastasi, kerroin mitä oli tapahtunut ja mitä minulle oli sanottu. Vastassa oli mies, joka kuulosti järkyttyneeltä ja kuunteli asiani. Silloin ajattelin että hänkin oli järkyttynyt työntekijöiden käytöksestä, vaikka nykyisin ymmärrän että järkytys oli varmaankin pelkoa siitä, millainen juttu tästä tulisi. Hän kysyi että mitä halusin korvaukseksi. Muistan kuinka nuorena tyttönä ihmettelin outoa kysymystä. Sanoin että no haluan tietenkin että hän sanoo työntekijöille ettei noin saa tehdä ja se on väärin.

Näin myöhemmin mietittynä tein kyllä melkoisen tempun työnantajalleni, jonka asiakas tämä energia-alan yritys oli. Muistan että työnantajani oli tilanteesta vaikeana ja seuraavaksi samaan kohteeseen lähetettiin joku vanhempi työntekijä. Työnantajani sanoi että minun olisi pitänyt kertoa asiasta ensin hänelle. Vastasin ihmeissäni ettei tämä koskenut häntä, vaan minua ja sitä tahoa joka toimi minua kohtaan väärin. Olen tyytyväinen etten jättänyt asiaa sikseen. Ja vielä tyytyväisempi olen siitä, etten ensin kertonut asiasta omalle työnantajalleni vaan päätin toimia itse. Luultavasti asia ei olisi työnantajani toimesta edennyt mihinkään. Sopii vain toivoa että henkilöstöpäällikkö teki asialle jotakin. Ainakin luultavasti hänen punttinsa tutisi kun hän varmaankin pelkäsi että nostan asiasta suuremman metelin ja yrityksen maine kärsii.

Oman tyttäreni kasvatan tunnistamaan seksuaalisen häirinnän. Ja sitäkin tärkeämpää on se, että poikani oppii ennen aikuisikää ymmärtämään mitkä ovat kehumisen, huumorin ja seksuaalisen häirinnän erot. On jo korkea aika ravistella tämä yhteiskunta oikeille raiteille tässäkin asiassa.

-Liisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top