skip to Main Content
Asuntosijoittamisesta

Asuntosijoittamisesta

Tässä selfiessä hymyilee nainen, joka on juuri lähdössä asunnonnäyttöön. Sama nainen teki asunnosta seuraavana päivänä tarjouksen ja se meni vielä kaiken lisäksi läpi. Onnea siis minulle ja Artulle, jotka omistamme tämän kaupan jälkeen jo neljä asuntoa. Tai pankki omistaa. Me omistamme ehkä yhden niistä ja velkataakan alla kumaraksi painuneen ryhdin. Voisin siis pikku hiljaa alkaa tituleerata meitä jonkinlaisiksi pienimuotoisiksi asuntosijoittajiksi, kun asuntoja on vuosien aikana kertynyt jo useampia. Tunnen suurta ylpeyttä siitä, että olemme pystyneet tekemään jotain pitkäaikaista suunnitelmaa, jolla kartuttaa omaisuuttamme. Tämä on suurimmaksi osaksi Artun ansioita, joka jaksaa aina etsiä meidän budjetille sopivia kohteita. Meillä on myös ystäväpiirissä useampia kiinteistövälittäjiä, jotka välillä vinkkaavat meille jos myyntiin tulee jokin kiinnostava asunto.

Kuten yrittäjät tietävät, on meidän omissa käsissämme minkälaista eläkettä tulemme joskus saamaan. Tilastoista en tiedä, mutta uskoisin että todella iso osa maksaa itselleen minimieläkettä yksinkertaisesti siitä syystä, ettei suurempaan ole varaa. Tai tuntuu järkevämmältä investoida rahat takaisin yritykseen eläkkeen sijaan. Sitten yritämme pysyä työkykyisinä ja toivomme, että eläkeiän kynnyksellä yritys menee kaupaksi miljoonilla. Tai edes sellaisella summalla, että se korvaa puuttuvaa eläkettä. Yrityksen myyminen ei ole mikään helpoin asia. Ostajaa voi olla vaikeaa löytää ja se luopumisprosessi voi kuulemani mukaan olla henkisesti aika rankka. Omaa yritystä ei haluta antaa ihan kenen tahansa käsiin. Jos mietin omalta kohdaltani, niin en oikeastaan omista kuin suht pienen varaston tavaraa ja kaikki muu yrityksen arvo on brändissä ja omassa osaamisessa. Täytyy vain toivoa, että brändi on siinä vaiheessa sen verran arvokas, että siitä maksetaan. Se on tietysti eri asia, haluaako siitä sitten koskaan luopua.

Meidän perheessä eläkeasioita ratkaistaan osittain asuntosijoittamisen avulla. Ostamme turvallisia kohteita edullisesti. Tarvittaessa remontoimme ne ja laitamme vuokralle. Sitten vuokratulot menevät lainan lyhennykseen. Emme siis saa asunnoista tällä hetkellä vielä mitään, mutta omaisuus karttuu ja kun laina on maksettu, asunto alkaa tuottaa. Kahdenkymmenen vuoden laina-ajalla se tapahtuu jo ennen eläkeikää. Korkojahan siinä tietysti tulee maksettavaksi, mutta tällä hetkellä lainat ovat edullisia. Ja toivotaan että näin on myös tulevaisuudessa. Korkojen nousuun pitää tietysti pystyä myös varautumaan. Usein se tosin tarkoittaa myös parempia taloudellisia aikoja, jolloin taas yrittäjällä käy tuotteet paremmin kaupaksi ja on näin ollen enemmän rahaa maksella korkoja.

Moni pelkää lainan ottamista, mutta minua se ei ole koskaan pelottanut. Pitää vain olla tarkkana mitä ostaa. Isoin riski on ollut asunnossa, jonka ostimme omaan käyttöön. Mitä isomman asunnon ostaa, sitä vaikeampi se on saada nopeasti myydyksi. Yksiöt ja kaksiot tuntuvat liikkuvan tarvittaessa nopeastikin. Jos siis jotakin yllättävää tapahtuu, jokainen meidän sijoitusasunnoista löytää kyllä nopeasti uuden omistajan vähintäänkin sillä edullisella hinnalla, jonka me olemme niistä maksaneet.

Asuntosijoittaminen ei tietenkään ratkaise työkyvyttömyyden riskiä. Sitä varten tarvitaan joka tapauksessa vakuutuksia ja olen pitänyt huolta, että ne ovat meillä kunnossa. Etenkin nyt lasten takia. Pakollisen YEL-vakuutuksen lisäksi olemme vakuuttaneet itsemme vapaaehtoisesti vielä sairastumisen ja työkyvyttömyyden varalta. Lapsen synnyttyä otimme kummallekin meistä vakuutuksen myös kuoleman varalle ja tarkoitus on vielä nostaa tätä summaa.

Tuntuu hyvältä omistaa jotain konkreettista. Olemme kokeilleet myös osakkeita ja rahastoja, mutta siinä maailmassa olemme kyllä kuin kalat kuivalla maalla. Satsasimme muutamia vuosia sitten merkittävän summan muun muassa Ukrainan ja Venäjän rahastoihin sekä Nokian osakkeisiin. Ensin tuli Nokian uutinen puhelimien valmistuksen lopettamisesta, sen jälkeen Itä-Ukrainan sota ja siitä seurasi vielä Venäjään kohdistuneet talouspakotteet. Meillä ei siis todellakaan ole sen enempää kristallipalloa, kuin edes mututuntumaa, mihin osakkeissa ja rahastoissa kannattaa sijoittaa. Olen myös tullut siihen tulokseen, että sen verran yrittäjän pitää luottaa oman yrityksensä kasvuun, että sijoittaa rahojaan ennemmin siihen, kuin jonkin toisen yrityksen osakkeisiin. Jos olisin riittävän kovapäinen niin ehkä satsaisin myös asuntorahat suoraan omaan firmaan.

Joskus olen törmännyt ajatukseen, että on helppoa ostaa asuntoja velkarahalla. Lainaa ei kuitenkaan myönnetä ilman vakuuksia. Emme ole koskaan tarvinneet ulkopuolisia takaajia, vaan olemme jo nuorena saaneet myönteisen lainapäätöksen neuvoteltua itse. Esimerkiksi uusimmasta asunnostamme maksoimme 30% heti käteisellä. Tuntuu myös vieraalta esimerkiksi Ruotsissa vallalla oleva trendi, ettei edes yritetä maksaa lainaa pois, vaan maksetaan pelkkiä korkoja. Meillä kyllä lyhennetään lainoja niin paljon kuin pystymme. Tosin niin, ettei se liikaa vaikuta omaan elintasoon. En halua kuitenkaan alkaa kituuttamaan, vaan nautin mieluummin elämästä. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei meillä oikeasti mene rahaa hirveän paljoa arjen pyörittämiseen. Ehkä se muuttuu kun lapset alkavat harrastaa.

Vaikka arkeen ei uppoa hirveän paljoa rahaa, niin olen silti melko huono laittamaan sitä itse sivuun. Säästötili ei siis ole minun juttu. Minulle sopii erittäin hyvin, että pankki ottaa osansa tililtäni kerran kuussa.

Miten teillä, pystyttekö te laittamaan rahaa sivuun ja miten varaudutte siihen pahaan päivään vai varaudutteko mitenkään?

-Liisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top