skip to Main Content

Uutisista hyvää iltaa!

Eilen oli taas yksi niitä erilaisia päiviä sarjakuvantekijän arjessa. Meillä kävi Yle Kymenlaakson porukka kuvaamassa juttua alueuutisiin. Sekä toimittaja että kuvaaja olivat todella mukavia ja koko haastatteluhetki oli hauska. Piirsin samalla, kun kerroimme työprosessistamme.

Liisa_Seppala4

Olemme ennenkin antaneet haastatteluja niin lehtiin kuin radioon ja televisioonkin. Joka kerta se jännittää yhtä paljon. Ja on aina jännittänyt. Erona aikaisempaan on ehkä se, että enää se ei pelota, vaan jännitys on odottavaa ja innostunutta. Julkisuus tekee aina yritystoiminnalle ja sarjakuvan tunnettavuudelle hyvää. Pöyröistä on ollut juttuja lehdissä reilu parikymmentä kertaa, radiossa olemme olleet muutaman kerran ja tämä oli toinen televisiohaastattelumme. Sarjakuvan tekeminen on kiinnostava aihe, mutta emme ole itse tietoisesti hakeutuneet mediaan. Haastattelupyyntöjä on vain aina tasaisesti tipahdellut ja tietysti olemme olleet todella iloisia niistä.

Muistan, kun annoimme ensimmäisen lehtihaastattelun viisi vuotta sitten. Olin aivan paniikissa, vaikka kyseessä oli Ilmajoen pieni paikallislehti ja vielä tuttu toimittajakin. Tuntui, etten muista edes omaa nimeäni, saatikka sitten sarjakuvani nimeä. Lehtihaastattelut ovat kyllä paljon helpompia, kuin esimerkiksi radiohaastattelu tai televisiohaastattelu. Ei haittaa, jos sanoo jotain väärin, siinä on aikaa korjata sanomisiaan jutustelun lomassa. Tärkeintä on AINA pyytää juttu ennakkoon luettavaksi! Se sopii kaikille toimittajille ja sillä tavoin vältetään pahimmat asiavirheet. Emme kuitenkaan koskaan pyydä toimittajaa muuttamaan juttuaan muuten kuin asiavirheiden osalta.

Kun kävimme ensimmäisen kerran puhumassa Pöyröistä suuremmalle yleisölle, olin niin paniikissa, että laitoin Artun pitämään koko puheenvuoron. Tämäkin tapahtui viitisen vuotta sitten, Pöyröiden alkuaikoina. Olimme ensin aamulla radiohaastattelussa ja sen jälkeen myöhemmin päivällä puhumassa parille sadalle kuulijalle. Tajusin juuri ennen kuin astelin lavalle, että olin unohtanut pukea erään hyvin tärkeän vaatekappaleen. Minulta puuttui rintaliivit! Pöyröö-paita oli kyllä päällä, mutta sen alla ei ollut mitään! Olin ollut niin sekaisin aamulla, että ilmeisesti en ollut keskittynyt pukeutumiseen yhtään. Lavalla oli kirkkaat kohdevalot ja minun paidassa luki isolla ”Moon Pöyröö”. Piilouduin puhujapöntön taakse ja lymyilin sen takana koko sen ajan, kun Arttu kertoi meidän juuri aloittaneesta yrityksestä. Onneksi tästä episodista ei jäänyt suurempia traumoja, vaan tykkään nykyään käydä luennoimassa ja kertomassa tarinaa meidän sarjakuvan takaa.

Liisa_Seppala2

Jännitin jo kouluaikana esitelmien pitämistä todella paljon. Jossain vaiheessa yrittäjäuran alussa tajusin, ettei omasta yrityksestä puhuminen ole yhtään niin vaikeaa, kuin pitää esitelmää jostakin historian henkilöstä tai taidesuunnasta. Jos sanoo jotain väärin, ei se haittaa, koska kukaan ei tiedä totuutta. Arttu saattaa toki vähän ihmetellä, jos keksin asioita omasta päästäni. Kerran minun piti mennä puhumaan yksin isolle yrittäjäporukalle. Tuskailin edellisenä päivänä etten pysty siihen. Arttu lohdutti ja sanoi: ”Hyvin se menee. Sä oot niin tottunu puhumaan itsestäs!”

No tälläkin kertaa puhuin itsestäni ja sarjakuvastani ja täältä voi katsoa siitä nettipätkän: http://yle.fi/uutiset/poyroot-sarjakuva_syntyy_parityona

Alueuutiset kokonaisuudessaan taas löytyvät täältä: http://areena.yle.fi/1  Meidän osuus alkaa kohdasta 4:15.

-Liisa

 

This Post Has 0 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.