skip to Main Content
Tänä Päivänä Yhdeksän Vuotta Sitten

Tänä päivänä yhdeksän vuotta sitten

Tänään tuli täyteen yhdeksän vuotta siitä, kun tapasin Artun ensimmäisen kerran. Olimme jutelleet netissä tiiviisti kahden viikon ajan ja olin jo aivan rakastunut. Katselin hänen kuviaan, mutten uskaltanut sopia tapaamista. Muistan, että minua pelotti nähdä Arttu livenä, koska pelkäsin että hänestä paljastuu jotain ikävää. Hän vaikutti liian täydelliseltä. En ole koskaan jännittänyt niin paljon kuin silloin kun istuin turkulaisessa bussissa matkalla Artun luo. Hän tuli minua vastaan ja oli juuri sellainen kuin olin toivonut.

Olin ollut todella rauhaton koko elämäni. En oikein malttanut elää kunnolla lapsuutta, vaan toivoin koko ajan että olisin jo vanhempi. Oli kiire johonkin. Oli koko ajan tunne, että minun pitäisi olla jossakin muualla. Ihan kuin olisin etsinyt jotain. Oli hullua kun se tunne hävisi sinä päivänä kun tapasimme Artun kanssa. Olin löytänyt etsimäni. Emme juurikaan ole olleet erossa sen jälkeen.

Riitelemme usein. Mehän teemme töitä yhdessä luovalla alalla. Siinä ei vältytä yhteentörmäyksiltä. Lakimies yritti aikoinaan puhua, että pitäisi jakaa perustettavan osakeyhtiön osakkeet niin, että toisella olisi pieni enemmistö. Sillä olisi varmistettu, että riitatilanteissa päätöksiä kuitenkin syntyy. Emme suostuneet ja osakkeet jaettiin tasan. Riitely ei ole meitä koskaan haitannut, mutta lasten takia olemme sitä vähentäneet. Se ei oikeastaan ole niin hyvä juttu, koska asiat jäävät selvittämättä heti.

Meidän parisuhde on erittäin tiivis. Olemme hyvin yksityisiä ihmisiä eikä kumpikaan koskaan puhuisi yhteisistä asioistamme edes lähimmille ystäville. Toimimme usein kuin olisimme yksi ihminen. Meillä on yhteinen työ, yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteinen pankkitili. Mikä huvittavinta, meillä on myös yhteisiä vaatteita.

Olemme hyvin suojelevia toista kohtaan. Meille kummallekaan ei kannata sanoa toisesta mitään pahaa. Tässä elämäntilanteessa olemme taistelupari, joka yrittää yhdessä selviytyä työstä, valvomisesta ja lastenhoidosta. Jaamme vastuun lapsista tasan, jottei tarvitse myöhemmin olla katkera.

Olen onnellinen että löysin niin ihanan miehen, joka kaiken lisäksi vielä rakastaa minua kaikkine oikkuineni. Huomenna Arttu täyttää 30-vuotta. Arttu on aina sanonut, että olen hänen syntymäpäivälahjansa, kun tapasimme päivää ennen kuin hän täytti 21.

Paljon onnea rakas ja kiitos että olet olemassa ❤

-Liisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top