skip to Main Content
Ensimmäinen Vauvaviikko Takana

Ensimmäinen vauvaviikko takana

Hyvää itsenäisyyspäivää! Kirjoitan kuulumisia tässä Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlien välissä.

Olemme nyt viikon ajan saaneet nauttia pienestä tyttärestämme. Hän on todellakin osoittautunut ihanaksi vauvaksi. Kolme ensimmäistä yötä hän itki ja valvotti, mutta sen jälkeen tilanne on tasoittunut. Ilmeisesti hänellä oli vain vatsavaivoja, kun opetteli syömään maitoa. Vaikka vauva on ollut helppo, minulla on ollut täysi työ pitää itseni rauhallisena. Esikoisen vauva-ajasta on ilmeisesti jäänyt aika tiukassa olevat traumat, kun huomaan panikoivani joka päivä kun ilta alkaa lähestyä. Esikoisen kanssa yöt olivat pelottavia, kun hän heräsi tunnin välein kovasti itkien ja huutaen. Huomaan että pelkään tätäkin vauvaa, vaikka hän nukkuu hyvin ja heräilee hitaasti. Voitte kuvitella että olin hieman hämmentynyt, kun heräsin vauva kainalossa viiden ja puolen tunnin unien jälkeen ja vauva jatkoi vielä nukkumista. Syötin hänet ja jatkoimme unia vielä kolme tuntia. Sitten minun oli jo pakko nousta syömään, mutta tytär vielä jaksoi posottaa. Ehkä jaksamiseen vaikuttaa myös sekin, että olen oikeasti edellistä viisaampana nukkunut aina kun vauvakin nukkuu.

Kuten kerroin, en pystynyt loppuraskaudessa nukkumaan kuin muutamia tunteja yössä istuma-asennossa. Olen siis nukkunut nyt vauvan synnyttyä paljon paremmin kuin moneen kuukauteen. Lisäksi tuntuu, että palaudun tästä raskaudesta ja synnytyksestä paljon kovempaa vauhtia kuin edellisestä. Minulta on lähtenyt painoa kilo päivässä! Olen jo kymmenen kiloa kevyempi kuin viikko sitten. Suurin osahan oli nestettä ja turvotusta. Ja jottei kukaan kauhistu suurta painon tippumista, täytyy sanoa että painoahan minulle tuli raskausaikana 20 kiloa. Eli mikään luuranko en sentään vielä ole. Hassua että paino tippuu vaikka olen syönyt kaikkia niitä herkkuja, joita ilman jouduin olemaan raskausaikana. Jotenkin mielikin on tätä aiemmin mainitsemaani jännittämistä lukuunottamatta tasaisempi.

Kaikki ei sitten mennytkään esikoisen kanssa ihan niin helposti kuin aluksi näytti. Kun hänelle alkoi selviämään että uusi vauva on tullut jäädäkseen, alkoi mielenilmaukset. Nyt olemme sopineet, että jatkossa kaikki vieraat tulevat vain katsomaan pojan uutta huonetta eikä pikkusiskoa. Onneksi esikoinen on aivan isin poika ja Artulla on mahdollisuus antaa hänelle täysi huomio. Vaikka on tuntunut pahalta myöntää, että lapsi on vauva-ajasta saakka turvautunut enemmän isäänsä kuin minuun, niin tässä tilanteessa siitä on hyötyä. Helpottaa vähän sitä huonoa omaatuntoa, joka aiheutuu siitä että olen hetken ajan niin sidottuna uuteen vauvaan.

Tällä viikolla ohjelmassa ei ole muuta kuin joululahjojen tilaamista netistä, jotta ne ehtivät saapua ajoissa. Tarkoitus on ettei tarvitsisi poistua kotoa joululahjojen hankintaa varten kuin korkeintaan postiin tai matkahuoltoon.

-Liisa

This Post Has 2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top